Digiajan puumerkki – allekirjoittamisen lyhyt historia

Allekirjoitus on vastuullisen tahon todennus, vahvistus edellä olevalle asialle. Allekirjoitus ja sen luotettavuus on aina ollut keskeinen tekijä omistamisessa, kaupankäynnissä ja sopimuksissa. Alun perin puuhun puukolla veistettävä kuvio, talon puumerkki, siirtyi myöhemmin varhaisena ’logona’ allekirjoituksen korvaajaksi paperisiin sopimuksiin.

Allekirjoitus on ollut osa minäkuvaa, tyylitelty, taiturimainen, taiteellinen, lennokas – tai täsmällisen tunnontarkka. Historian henkilö on muuttunut paperinmakuisesta instituutiosta inhimillisemmäksi, kun on nähnyt tämän allekirjoituksen: Suurmiehen allekirjoitus onkin sievä piperrys. 

Opiskeluaikana sain neuvon, että allekirjoituksen kannattaa olla niin selkeä, että nimestä saa selvää. Sitä sitten treenattiin ja arvioitiin. Oma käsiala huojui vinon ja pystyn välissä. Allekirjoitus eli, kunnes vakiintui nykyhuiskaisuksi. (Ei siitä Perähuhtaa erota, sikäli opit eivät menneet perille. )

Murrosikäiseni on monessa kohdin joutunut asioimaan virallisesti ja todentamaan asioita allekirjoituksella. Minusta – kaunokirjoittajasta – tekstaus, jonka kuka tahansa peruskoululainen osaisi toistaa, ei ole allekirjoitus sen todessa merkityksessä, mutta tällaisilla tekstauksilla nuoriso on saanut henkilöllisyyspaperit, pankkikortin, eurooppalaisen sairausvakuutuskortin ja ties mitä. Tämä on haaste koko yhteiskunnallemme. On nopeasti löydettävä keinoja tunnistaa ja yksilöidä toimija muulla kuin käsin kirjoitetulla nimellä. Nuorisolle koneet aukeavat sormenjäljellä, iriksellä tai puheella.

Olen aiemmin pitänyt kirjoitettua allekirjoitusta vahvana ja mukavan perinteikkäänä tapana vahvistaa asiakirja. Mutta niin kuin puumerkit väistyivät kirjoitetun nimen tieltä, koska niitä oli liian helppo kopioida ja väärentää, niin on nyt syytä käsin kirjoittamisen väistyä vahvan digitaalisen tunnistautumisen ja sähköisen allekirjoituksen tieltä. Siitä pitää ottaa opiksi. Omistamisen, vaihdannan, sopimusten ja oikeuksien jättäminen tekstatun nimen varaan on kuin puumerkki – liian helppo jäljentää. 

Kiinteistö- ja rakentamisala on haastanut itsensä siirtymään sähköiseen allekirjoitukseen. Valtiolla siihen on siirrytty jo jokin aika sitten. Alkuun sähköisen allekirjoituksen osoittava nimilehti tuntui etäiseltä, mutta siihen tottui, ja tapa nopeutti asioita. Yksityisen sektorin kanssa on vielä pitänyt toimia paperilla ja allekirjoituksin, mutta kohta voimme tässäkin yhteistyössä todeta, että jätimme #kynätpois.

Minna P.

Neuvotteleva virkamies Minna Perähuhta toimii ympäristöministeriön Ryhti-hankkeessa, joka kokoaa rakennettua ympäristöä koskevia tietoja yhteiseen valtakunnalliseen tietojärjestelmään. Lisätietoja osoitteessa www.ym.fi/Ryhti.