Vuoden ensimmäisessä Urbanit visionäärit -tietoiskussa vieraili OiOi:n Aki Päivärinne. Keskustelun ytimessä oli immersiivisyys – uppouttava kokemus, jossa tila “resonoi” ja kertoo tarinaa äänen, valon ja vuorovaikutteisen teknologian kautta. Päivärinteen mukaan tarina on ihmiselle ikiaikainen tapa jakaa merkityksiä, ja sama ajattelu voidaan tuoda museoihin, showroomeihin, tapahtumiin ja julkisiin tiloihin: kyse ei ole pelkästä efektistä, vaan tunteesta, ymmärryksestä ja kohtaamisesta.
Museot, lentokenttä ja virtuaaliluonto näyttävät suunnan
OiOi tekee monenlaisia projekteja Suomessa ja Euroopassa, ja yhteinen nimittäjä on vuorovaikutus ihmisen ja rakennetun ympäristön välillä. Päivärinne nosti museot tärkeiksi edelläkävijöiksi, koska niissä uskalletaan kokeilla rohkeammin kuin monissa muissa ympäristöissä. Esimerkkinä hän mainitsi Lahden museokokonaisuuden, jossa monikanavainen IP-äänentoisto, digisisällöt ja kokonaisvaltainen “kokemuksen arkkitehtuuri” rakennettiin konseptista valmiiksi tilaksi. Tavoite ei silti ole “Hollywood”, vaan rauhallinen ja vaikuttava kehys oppimiselle ja sivistymiselle.
Toinen konkreettinen esimerkki oli virtuaaliset luonto-installaatioit, joita voidaan tuoda esimerkiksi hoivaympäristöihin. Päivärinne kertoi, että niiden avulla on saatu vähennettyä psyykenlääkkeiden käyttöä – äänen ja tilakokemuksen vaikutus voi olla aidosti mitattava. Hän puhui myös siitä, miten tallennettu äänimaisema voi säilyttää jotain katoavaa: ääniä, joita luonnossa ei ehkä tulevaisuudessa enää kuulla.
Päivärinteen mukaan ääni toimii parhaiten, kun se tukee tilan turvallisuuden ja tervetulleisuuden tunnetta – joskus huomaamattomasti, joskus selkeämmin “merkiten” ja ohjaten. Akustiikka on aina perusta, mutta äänisuunnittelu alkaa sen jälkeen: se voi tehdä tilasta ymmärrettävämmän, pedagogisemman ja viihtyisämmän. Onnistumista mitataan tilanteen mukaan – museoissa viipymällä ja palautteella, muissa tiloissa usein yksinkertaisella havainnolla: hakeutuvatko ihmiset paikalle ja viihtyvätkö he.
Lopuksi Päivärinne korosti yhtä periaatetta, joka toistuu OiOi:n työssä: kaikkein tärkein alkuvaiheen kysymys on “miksi tämä on olemassa?”. Kun tilan syy ja tarina löytyvät, myös ääni ja teknologia asettuvat paikoilleen. Ja mitä aikaisemmin ne otetaan mukaan suunnitteluun, sitä kokonaisvaltaisempi lopputulos on mahdollista rakentaa.