”Me muovaamme rakennuksemme, ja sen jälkeen rakennuksemme muovaavat meitä.” – Winston Churchill
Sama pätee innovaatioihin. Se, millaisia ratkaisuja kehitämme ja skaalaamme, vaikuttaa siihen, millaisia toimintatapoja, odotuksia ja rakenteita niiden ympärille syntyy. Innovaatiot eivät vain vastaa yhteiskunnan muutoksiin, vaan myös rakentavat niitä. Siksi vastuullisuus ei synny hyvän innovaation automaattisena sivutuotteena. Se on rakennettava mukaan siihen, mitä kehitämme, otamme käyttöön ja skaalaamme.
KIRAHubin visiona on alusta asti ollut tehdä Suomesta rakennetun ympäristön kestävän digitalisaation edelläkävijä. Vision ydin ei ole muuttunut, mutta maailma sen ympärillä on. Siksi myös ekosysteemi on jatkuvasti määritellyt, mitä kestävyys innovaatio- ja digitalisaatiokontekstissa kulloinkin tarkoittaa.
Pitkään kestävyys konkretisoitui vahvimmin ympäristövastuun kautta. Samaan aikaan digitalisaatiosta on tullut erottamaton osa lähes kaikkea. Erityisesti tekoälyn myötä olemme päässeet digitalisaatiokysymyksessä kiinni olennaisempaan: peilaamaan jatkuvasti, millaisia vaikutuksia innovaatioilla on yhteiskuntaan. Siksi innovaatiotoiminta kuvaa työtämme nykyisin digitalisaatiota paremmin.
Nyt myös vastuun teemat avautuvat rakennetun ympäristön innovaatiokentässä aiempaa laajemmin. ESG auttaa jäsentämään kokonaisuutta, kunhan sen kirjaimista ei rakenneta kolmea uutta siiloa. Ympäristön kannalta hyvä ratkaisu ei automaattisesti ole sosiaalisesti kestävä, eikä kunnianhimoinen tavoite vielä takaa toimivaa toteutusta. Jos kumarramme yhteen suuntaan, meidän on varmistettava, ettemme samalla pyllistä toisille.
Yhtäkään vastuullisuuden teemaa ei voi yksi toimija omistaa. Jokaisen on silti tunnistettava oma roolinsa ja ymmärrettävä muiden tehtävät. Olemme alusta asti määritelleet tehtäväksemme alan siilojen murtamisen, mutta olen alkanut ajatella, ettei siiloutuminen ole ongelma, joka tekemällä poistuu. Se on ehkä alan pysyvä rakenne: organisaatioiden, teemojen, hankkeiden ja hallinnonalojen väliin syntyy aina uusia aukkoja.
Ehkä juuri siksi olemassaolomme pysyvä tehtävä on kuroa niitä umpeen – yhdistää olemassa olevaa osaamista innovaatiotoimintaan, dataan ja käyttöönottoon sekä toimia tulkkina hallinnon ja yrityskentän välillä. Juuri tässä G muuttuu käytännöksi: kuka vastaa, miten tietoa käytetään ja miten erilaiset tavoitteet sovitetaan yhteen.
CO2 DataHubissa olemme oppineet, ettei tieto vielä itsessään muuta toimintaa. Tarvitaan yhteisiä määritelmiä, vertailtavuutta ja tapoja käyttää tietoa päätöksenteossa. Kun ekosysteemin näkökulmaa laajennetaan ESG-kokonaisuuteen, samaa rämeikköä ei kannata kahlata uudelleen, eikä olettaa, ettei alalla jo tehtäisi paljon.
Kun kokosimme lokakuussa alan toimijoita sosiaalisen vastuun työpajaan, lähtökohtana oli juuri tämä: ennen uuden rakentamista on tunnistettava, mitä jo tehdään, missä työ limittyy ja mihin jää aidosti aukkoja. Keskustelu osoitti, ettei alalta puutu osaamista tai toimintamalleja. Haaste on kytkeä olemassa oleva tekeminen toisiinsa, selkeyttää rooleja ja saada hyvät käytännöt laajempaan käyttöön.
Tiedostava työmaa on yksi tällainen toimintamalli. Insinööritoimisto Leo Maaskolan Dennis Murto kuvaa, miten sosiaalinen vastuu voidaan tuoda mukaan jo ennen työmaan alkua: ”Kun tietyt maininnat ja vaatimukset on viety jo kilpailutusasiakirjoihin, se voi vaikuttaa positiivisesti siihen, miten urakoitsijat huomioivat nämä asiat.” Juuri tätä tarkoitan sillä, että muutoskin on konseptoitava. Sitoumus muuttuu tekemiseksi vasta, kun sille on rakennettu vastuut, käytännöt ja seuranta.
Myös yritysten ja toimialojen on itse sanoitettava, millaista kehitystä ne haluavat edistää ja mihin ne ovat valmiita sitoutumaan. Ekosysteemi voi rakentaa yhteistä tilannekuvaa ja toteutuksen edellytyksiä, mutta se ei voi korvata toimijoiden omaa vastuuta.
Sama symbioosi, josta puhumme ensi viikon tiistaina RECOTECHissa, on kaiken ekosysteemitoiminnan lähtökohta: yhteinen suunta etenee vain, jos toimijoiden omat tavoitteet ja vastuut kytkeytyvät siihen.
Vastuullisuus ei synny innovaatiotoiminnan sivutuotteena. Se syntyy niistä valinnoista, joilla innovaatiot kehitetään, otetaan käyttöön ja skaalataan.
