”Kaikki todellinen elämä on kohtaamista.” Näin voi vapaasti suomentaa filosofi Martin Buberin yli satavuotiaan ajatuksen.
Ajatus tuntuu yllättävän ajankohtaiselta juuri nyt, kun tuottavuusloikkaa haetaan tekoälystä. AI Finlandin vuoden 2026 katsauksessa yli puolet kyselyyn vastanneista organisaatioista oli yhä arviointi- ja valmisteluvaiheessa. Katsauksen osuva havainto on, ettei kilpailuetua synny koko organisaatiolle hankituista tekoälylisensseistä, vaan tekoälyn kytkemisestä arvonluontiin ja strategisiin valintoihin.
Meillä on tapana käsitellä käyttöönottoa teknisenä tapahtumana: ratkaisu hankitaan, toimintamalli lanseerataan ja ihmiset koulutetaan. Todellisuudessa käyttöönotto on sosiaalinen innovaatio. Se muuttaa työnjakoa, vastuuta, osaamista ja usein myös käsitystä siitä, mitä omaan työhön kuuluu.
Innovaatioiden tutkimuksessa luovuus ja innovaatio erotetaan juuri tästä syystä. Luovuus tuottaa ideoita, mutta innovaatioon kuuluu myös niiden toteuttaminen yksilöiden, tiimien ja organisaatioiden tasoilla. Motivaatiotutkimus täydentää kuvaa: uuden toimintatavan sisäistäminen vahvistuu, kun ihminen ymmärtää sen tarkoituksen ja kokee autonomiaa, osaamista ja yhteyttä muihin.
Olen puhunut tästä ihmisinfrana: rakenteena, jossa yksilön potentiaali kohtaa täydentävät roolit, yhteisen tavoitteen ja mahdollisuuden toimia. Organisaatio voi sitoutua logoillaan, mutta logo ei innostu, epäile, opi tai muuta toimintaansa. Sen tekevät ihmiset. Eikä saman ihmisen kuulu keksiä, perustella, toteuttaa ja skaalata kaikkea yksin.
Ehkä siksi kysyn perjantaisissa tietoiskuissa vierailta heidän seuraavaa ammatillista unelmaansa. Vastaus kertoo usein enemmän tulevaisuuden suunnasta kuin titteli tai organisaation nimi.
Kun samaa ajatusta tarkastelee KIRAHubin toimintaportfolion osalta, teema vaihtuu mutta kysymys pysyy. RAISE-ohjelmassa tekoälypilotti sidotaan mitattavaan kasvutavoitteeseen, aktiiviseen tiimiin, mentorointiin ja kumppaneihin. Tiedostavalla työmaalla anonyymi kysely alkaa muuttaa toimintakulttuuria vasta, kun tulokset käsitellään yhdessä ja niiden pohjalta toimitaan. Huomisen tietoiskussa kysymme puolestaan, miten energiatehokkuustyö löytää paikkansa isännöitsijän arjessa lisäämättä työn kuormittavuutta.
Eri kysymyksiä yhdistää sama asia: mitä ihmisten välillä pitää tapahtua, jotta uusi voisi tulla todeksi?
Innovaatioekosysteemin tehtävä ei siksi ole vain yhdistää organisaatioita. Sen pitää löytää logojen takaa oikeat ihmiset, auttaa erilaisia kykyjä täydentämään toisiaan ja rakentaa kohtaamisista tekemistä. Strategia antaa suunnan, motivaatio saa liikkeelle ja yhteistyö muuttaa luovan ajatuksen yhteiseksi tekemiseksi.
Uutta voidaan kehittää järjestelmissä, mutta käyttöön se otetaan ihmisten välissä.
