Kiinteistö- ja rakentamisala on ilmastokriisissä ratkaisijan paikalla
Rakennetun ympäristön päästöjä on mahdollista leikata tehokkaasti ja samalla kasvattaa liiketoimintaa. Viimeistään nyt kannattaa lähteä mukaan rakentamaan vähähiilistä tulevaisuutta.
Kiinteistö- ja rakentamisala on ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja luontokadon pysäyttämisessä ratkaisijan paikalla, sanoo rakennusneuvos Matti Kuittinen ympäristöministeriöstä.
Rakentaminen tuottaa noin kolmanneksen Suomen ilmastopäästöistä ja vaikuttaa välillisesti monen muun alan päästöihin. Nyt edessä on iso siirtymä kohti vähähiilisyyttä. Tutkijat ovat esittäneet, että rakennusalalla tarvittaisiin jopa 90 prosentin päästövähennyksiä. Tällaiset arviot ovat äärimmäisiä, mutta alkuun päästään helpommin.
Selvityksemme mukaan jo olemassa olevilla keinoilla, siis ilman mitään uusia innovaatioita, voidaan pienentää rakennusten hiilijalanjälkeä jopa 20–40 prosenttia, Kuittinen kertoo.
Mistä vähähiilisyys koostuu?
Energiatehokkuuden eteen on Suomessa tehty paljon, mutta vanhoissa taloissa siinäkin riittää vielä työtä. Uusissa rakennuksissa taas korostuu rakennusmateriaalien merkitys: niiden osuus on jo puolet elinkaaren hiilijalanjäljestä. Siksi kierrätettävät tai uusiutuvat materiaalit ja vähähiiliset vaihtoehdot, kuten vähähiilinen betoni, ovat nyt keskeisessä asemassa. Vähähiilisintä ja luontoa säästävintä on käyttää jo olemassa olevaa ja hyödyntää myös purkujäte. Iso päästöihin vaikuttava tekijä on myös tilankäytön tehostaminen.
Sillä on välitön vaikutus energian ja materiaalien kulutukseen, Kuittinen sanoo.
Voisiko samaa tilaa käyttää moniin tarkoituksiin? Paljonko ja minkä tyyppistä tilaa ylipäätään tarvitaan? Nyt liiketilaa on paljon tyhjillään, kun toisaalle nousee uutta. Vanhaa puretaan vain, koska korjaaminen on kallista.
Näitäkin asioita on pakko miettiä, kun maapallon kantokyky tulee vastaan.
Rakennuksista on suunniteltava alun alkaen pitkäikäisiä, muunneltavia ja korjattavia. Yhtä lailla rakennettua ympäristöä on myös infra: tiet, sillat ja meluvallit. Kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksenkin on tuettava kestävyyttä.
Rakentaminen ei toisaalta ole vain päästölähde, vaan myös hiilen sitomiseen on monia mahdollisuuksia. Luonnonmateriaaleista tehdyt rakennukset, puut ja viheralueet toimivat kaupunkiympäristössä hiilinieluina.
Nyt on oikea hetki opetella elinkaarilaskentaa
Lainsäädäntö tulee lähivuosina ohjaamaan rakentamista vähähiiliseksi. Käsittelyssä oleva asetus rakennusten ilmastoselvityksestä velvoittaa arvioimaan elinkaaren aikaiset päästöt. Osa rakennusliikkeistä tekee jo nyt ilmastoarviointia, ja moni kaupunki edellyttääkin sitä.
Arviointi vaatii luotettavia laskentamenetelmiä ja osaamista. Ympäristöministeriö on luonut laskentamenetelmät ja ohjeen lain velvoitetta ajatellen, mutta suunnittelutoimistot ovat kehittäneet hiilijalanjälkilaskentaan myös omia työkalujaan.
Kaikki lähtee hyvästä suunnittelusta.
Mitä aikaisemmassa vaiheessa tehdään laskentaa, sitä helpompia ja edullisempia päästöjä vähentävät toimet ovat, sanoo kehityspäällikkö Lauri Tähtinen kestävää rakentamista edistävästä Green Building Council Finland -järjestöstä (FIGBC).
Laskenta on teoriassa yksinkertaista, mutta todellisiin vaikutuksiin vaikuttaa moni yksityiskohta. Miten arvioida energian päästöjä tulevaisuudessa? Laskeako perustukset mukaan vai ei? Standardoitu malli tuo vertailukelpoisuutta, mutta ei pysty Tähtisen mukaan ottamaan aivan kaikkea tarkasti huomioon.
Käytännössä tärkeintä on laskea päästöt parhaan tietämyksen mukaan ja kehittää hanketta niin, että syntyy todellisia päästövähennyksiä.
Koulutusta ja konsulttiapua hiilijalanjälkilaskentaan on jo jonkin verran tarjolla, mutta osaajia tarvittaisiin lisää.
Vaikka laki ei vielä velvoitakaan hiilijalanjäljen laskemiseen tai tiettyjen raja-arvojen alittamiseen, se ei tarkoita, ettei hiilijalanjälkeä kannattaisi jo laskea, Tähtinen korostaa. Kehityksessä on hyvä olla mukana nyt eikä vasta pakon edessä.
Digitaalisuus ja skaalattavuus monistavat ilmastohyödyt
Digitalisaatio on keskeinen osa kestävää siirtymää. Uudet digityökalut auttavat tunnistamaan päästölähteet, tehostamaan energian ja materiaalien käyttöä sekä todentamaan ilmastovaikutukset.
Esimerkiksi infrarakentaminen on erittäin saastuttavaa: maata myllätään ja betonia kuluu. Työmaakopeissa pyörivät paperit eivät kerro kovin luotettavasti siitä, montako kuormaa on tosiasiassa kuljetettu tai miten syvälle kaivettu.
Tähän pulmaan on kehitetty Infrakit-pilvipalvelu, joka seuraa työmaan tapahtumia reaaliajassa. Prosessi sujuvoituu, tiet tai radat valmistuvat parhaimmillaan etuajassa, rahaa ja materiaaleja säästyy ja ilmastovaikutus pienenee.
Palvelu on ollut käytössä 3 000 hankkeessa eri maissa, Infrakitin strategiajohtaja Jarkko Hämäläinen kertoo. Suomessa sitä käyttävät jo useimmat pääurakoitsijat, ja kasvua tulee sekä tilaajilta että urakoitsijoilta maailmalta, pääasiassa Euroopasta.
Infra-alalla uusia teknologioita on otettu käyttöön hitaasti, mutta juuri siksi potentiaalikin on suuri. Monilla muilla aloilla taloudellisen voiton ja päästövähennysten yhteensovittaminen vaatii kompromisseja.
Meidän taas ei alkuvaiheessa tarvitse kuin tehdä asiat oikean datan pohjalta fiksusti ja digitaalisesti, niin saadaan sekä säästöjä että ilmastosäästöjä, Hämäläinen sanoo.
Avainasia on skaalautuminen: kun hyviksi todetut mallit saadaan tehokkaasti monistetuiksi, liiketoiminta kasvaa ja päästövähennykset kertautuvat. Kun vaikkapa iso kansainvälinen toimija ottaa uuden työkalun käyttöön, vaikutus ulottuu kerralla tuhanteenkin hankkeeseen.
Raha seuraa vaikuttavuutta
Yksi syy satsata kestävään rakentamiseen ovatkin kasvavat maailmanmarkkinat. Uusille tuotteille ja palveluille on kysyntää, ja vähähiilisyys on kilpailuetu myös monien rahoittajien silmissä.
Erityinen kiinnostuksen kohde pohjoismaisille sijoittajille näyttäisi olevan nyt kaikki, mikä liittyy hiilen sidontaan ja hiilinieluihin, vinkkaa Ilmastorahaston asiakkuusjohtaja Pia Erkinheimo.
Ilmastorahasto on valtion erityistehtäväyhtiö, joka keskittyy ilmastonmuutoksen torjuntaan, teollisuuden vähähiilisyyden vauhdittamiseen ja näitä mahdollistavan digitalisaation edistämiseen.
Kestävä rahoitus on kehittyvä alue, ja sopiva rahoittaja riippuu hankkeesta: onko kyseessä kasvuyrityksen kansainvälisesti skaalautuva teknologia vai vakiintuneen toimijan oma vihreä siirtymä.
Me olemme kiinnostuneita niin laitosinvestoinneista kuin digitaalisista ilmastoratkaisuista ja ratkaisujen käyttöönoton skaalauksesta, Erkinheimo sanoo.
Vihreiden rahoittajien näkökulmasta ratkaisevaa on vaikuttavuus: se, että hanke pienentää hiilijalanjälkeä mahdollisimman nopeasti ja isosti, vaarantamatta luonnon monimuotoisuutta.
Esimerkiksi Ilmastorahasto voi sopia lainan koron laskusta, jos yritys pystyy osoittamaan arvioitua suurempaa päästövähennyspotentiaalia. Rahoituskokonaisuuksia peilataan myös EU:n ympäristötavoitteisiin: haittaa ei saa aiheuttaa millään kuudesta osa-alueesta.
Erkinheimo painottaa, että ilmastoratkaisut tulevat olemaan ja ovat jo Suomelle vientituote.
Vihreä siirtymä ei ole kulu vaan tulovirran lähde.
Muutos tehdään yhdessä
Ilmastokriisi ja epävakaa maailmantilanne aiheuttavat jo muutoksia, joihin on sopeuduttava. Rakennetun ympäristön on kestettävä sähkökatkoja ja sään ääri-ilmiöitä. Laatua on varauduttava ylläpitämään, vaikka huoltoketjut muuttuisivat epävarmemmiksi.
Vikasietoisuuden merkitys kasvaa, Matti Kuittinen sanoo.
Ilmastokriisin torjumista ja siihen sopeutumista onkin edistettävä rinnakkain. Emme ole murroksessa yksin, vaan samojen haasteiden kanssa työskentelevät niin Pohjoismaat kuin muut EU-maat.
Suomi tekee aktiivista yhteistyötä kansainvälisesti, ja mielipiteitämme kuunnellaan eurooppalaisessa säädöstyössä, Kuittinen kertoo.
Kunnianhimoinen tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä ja luontokadon pysäyttämisestä 2030 tekee – toteutuessaan – Suomesta edelläkävijän. Jotta tavoitteisiin päästään, mukaan tarvitaan nyt myös rakennusalalta ketjun kaikki toimijat.
Tähän junaan kannattaa hypätä ensimmäiseen vaunuun.
Kiinteistö- ja rakentamisalalla on keskeinen rooli ilmastokriisin ratkaisussa. Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelma julkaisee kirailmasto.fi-sivustolla artikkelisarjan, jossa ääneen pääsevät kestävän rakentamisen asiantuntijat. Artikkeleissa nostetaan myös esiin Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelmassa rahoitettuja hankkeita, jotka edistävät rakennetun ympäristön vihreää siirtymää eri keinoin. Tämä on sarjan ensimmäinen artikkeli, ja sen on kirjoittanut Anna Tommola, Noon Kollektiivi.
