Suutari pysyköön lestissään, sanotaan. Rakennetun ympäristön alalla olemme ehkä totelleet neuvoa turhankin tunnollisesti.
Eräässä alan tilaisuudessa asiantuntijapaneelilta kysyttiin, miksi yhteiskunnalliset vaikutuksemme tuntuvat kiinnostavan niin vähän Suomen poliittisia päättäjiä. Kysymys oli aiheellinen, mutta jäin miettimään, katsommeko siinä vain pöydän toiselle puolelle. Olisiko välillä peiliin katsomisen paikka?
Rakentamisesta puhutaan Suomessa paljon. Myös alan ihmiset puhuvat aktiivisesti rakentamisen suhdanteista, sääntelystä ja toimintaedellytyksistä. Paljon harvemmin näemme heitä pöydissä, joissa puhutaan Suomesta yhteiskunnallisten ilmiöiden, ei yksittäisten toimialojen kautta.
Kyse ei ole siitä, ettei alalla olisi vaikutusvaltaa. Osaamme antaa lausuntoja, tavata päättäjiä ja puolustaa toimintaedellytyksiämme. Tämä ei kuitenkaan ole aivan sama asia kuin yhteiskunnallinen toimijuus.
Edunvalvonta kysyy, mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä alan hyväksi. Yhteiskunnallinen toimijuus kysyy myös, mitä alan osaamisella voidaan tehdä yhteiskunnan hyväksi.
Harmaa talous voidaan esimerkiksi kehystää KIRA-alan kilpailua vääristäväksi haasteeksi, jolloin pyydämme päättäjiä kiinnostumaan meidän ongelmastamme. Samalla kyse on kuitenkin paljon suuremmasta kysymyksestä: millaisen työelämän Suomi hyväksyy?
KIRAHubissa olemme puhuneet alusta asti siilottomasta yhteistyöstä. Mutta kokonainen toimialakin voi olla siilo, jos se käsittelee yhteiskunnallisia ilmiöitä vain omilla käsitteillään ja omista lähtökohdistaan.
Teemaekosysteemimme tarjoavat jo konkreettisia paikkoja, joissa alan substanssi voidaan kytkeä laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. CO2 DataHubissa päästötiedon kerääminen liittyy siihen, millaisella tiedolla investointeja ja ilmastotoimia ohjataan. Digital Building Permitissa sujuvampi lupaprosessi avaa samalla kysymyksiä digitaalisen julkisen vallan läpinäkyvyydestä ja palveluiden yhdenvertaisuudesta. Linked Building Data Finlandissa yhteiset standardit vaikuttavat siihen, kuka voi käyttää rakennetun ympäristön tietoa ja synnyttää siitä uutta arvoa.
KIRAHubissa kysymme usein, ketkä alan toimijat pitäisi saada mukaan samaan keskusteluun. Seuraavaksi meidän on kysyttävä, missä laajemmissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa heidän osaamistaan tarvitaan. Meidänkin on katsottava peiliin: toimimme edelleen enimmäkseen oman alan tilaisuuksissa ja verkostoissa. Siksi meidän on avattava keskusteluja rohkeammin teknologian, talouden, työelämän, energian ja turvallisuuden suuntaan ja autettava alan edelläkävijöitä pöytiin, joita ei ole katettu meitä varten.
Tällä viikolla presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo liittyivät kansainväliseen vetoomukseen, jossa vaaditaan kehittyneiden tekoälymallien pysymistä ihmisten ohjauksessa ja hallinnassa. Keskustelu kuuluu myös meille. Kun tekoäly priorisoi korjauksia, optimoi energiankäyttöä tai tukee lupaprosesseja, emme vain käytä ratkaisuja vaan luomme niitä, määrittelemme ratkaistavia ongelmia ja tuotamme niiden tarvitsemaa dataa. Samalla liikutamme valtaa, vastuuta ja riskejä. Omat näppimme ovat jo pelissä.
Yhteiskunnallista asemaa ei rakenneta kertomalla muille, kuinka merkittävä ala olemme. Se rakennetaan osallistumalla keskusteluun, kantamalla vastuuta ja tuomalla oma osaamisemme osaksi yhteisten kysymysten ratkaisemista.
Kokonainen toimialakin voi olla siilo. Meidän ei pidä jäädä sen sisään.
