Olimme alkuviikosta Kööpenhaminassa Urban Hub Europe -verkoston vuosittaisessa fyysisessä tapaamisessa. Saman pöydän ympärillä oli jälleen valtava määrä osaamista, näkemystä ja kokemusta eurooppalaisesta innovaatiotoiminnasta. Silti pysähdyimme taas pohtimaan, mitä meidän pitäisi tarjota, mikä on yhteinen arvolupauksemme ja mitä meidän oikeastaan pitäisi tehdä yhdessä.
Tunnistin keskustelun, sillä olemme palanneet saman asian äärelle lähes joka kerta tavatessamme. Jossain vaiheessa huomasin sanovani ääneen, että tämä turhauttaa minua. Ei siksi, ettei verkostossa olisi tarpeeksi annettavaa, vaan juuri päinvastoin: pöydän ympärillä on niin paljon älykkäitä ihmisiä ja kiinnostavaa tekemistä, että välillä tärkeämpää olisi jättää enemmän tilaa niiden välille syntyville yhteisille oivalluksille.
Ehkä lopputuloksen ei aina tarvitse olla uusi konsepti tai tarkasti määritelty yhteinen palvelu. Ehkä olennaista on, että tapaamme säännöllisesti muutaman kerran vuodessa, jaamme avoimesti, mitä itse kullakin on meneillään, ja nostamme esiin konkreettisia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä.
Määrittelyllä ja konseptoinnilla on paikkansa. Yhteinen suunta tarvitaan. Ekosysteemien toimintaa tai yhteistyöstä syntyviä sosiaalisia innovaatioita ei kuitenkaan voi suunnitella valmiiksi. Ne syntyvät yhteistyön kautta tapahtuvista oivalluksista, joita ei aina ole mahdollista määritellä etukäteen. Yhteisille oivalluksille täytyy jättää myös tilaa.
Innovaatioekosysteemejä määrittävät eri puolilla Eurooppaa pitkälti samat pyrkimykset ja samat haasteet. Jokainen painii rahoituksen ja resurssien kanssa. Jokainen tarjoaa innovaatioapua laajalle ekosysteemille, jonka teemat, painotukset ja ihmiset muuttuvat. Jokaisen taustalla on tahoja, joilla on erilaisia odotuksia toimintaa kohtaan.
Samalla jokainen haluaa edistää oman toimialansa yritysten menestystä sekä ymmärtää, millaista maailmaa olemme rakentamassa ja miten siitä voisi tehdä paremman.
Ekosysteemitoiminta on pientä ja suurta, paikallista ja globaalia. Se vaatii sekä jatkuvaa ulospäin suuntautumista että systemaattista oman toiminnan tarkastelua. Visioita tulevaisuudesta on paljon, siiloja vielä enemmän ja rahaa yleensä liian vähän. Jos rahaa on, se on usein tarkoitettu uuden luomiseen – ei niiden rakenteiden vahvistamiseen, joiden varassa uutta voisi syntyä.
Siksi keskustelu, jakaminen ja vertaistuki eivät ole ekosysteemityön sivutuotteita. Ne ovat osa sen ydintä. Arvoa on jo sillä, että tiedämme Euroopan mittakaavassa, mitä muualla tapahtuu, mitä kukin on oppinut ja missä voisimme olla toisillemme avuksi. Samalla pysymme itse avoimina jatkuvalle muutokselle kadottamatta niitä perusperiaatteita, joiden varaan oma toimintamme rakentuu.
Urban Hub Europe on perustettu vahvistamaan eurooppalaista urbaania innovaatiokenttää ja helpottamaan kansainvälistä yhteistyötä. Verkoston kautta haluamme tehdä ensimmäisen käden yhteyksistä mahdollisimman helposti saavutettavia. Kun tarve tai ajatus syntyy, sen pallottelemiseen pitäisi löytyä nopeasti oikea ihminen.
Maanantaina toivotimme KIRAHubiin tervetulleiksi seitsemän uutta jäsenorganisaatiota. Uudistuneen jäsenyytemme yhtenä etuna tarjoamme yrityksille pääsyn kansainvälisten verkostojemme sisäpiiriin: suoriin yhteyksiin, ajankohtaiseen tietoon ja keskusteluihin siitä, mitä eri markkinoilla on juuri nyt syntymässä.
Pitkillä markkinaselvityksillä ja analyyseillä on paikkansa. Uuden luomisessa tarvitaan kuitenkin myös intuitiota, aitoja keskusteluja ja halua heittäytyä.
Ehkä kansainvälisen ekosysteemin arvolupauksen ei tarvitse olla tämän monimutkaisempi: tehdään Euroopasta hieman pienempi ja jätetään yhteisille oivalluksille tilaa syntyä.
